Nyt alkaa jo tulla saaristosta luopumisen tuskaa, lenkillä näen pieniä yksityiskohtia joita en ole aikasemmin nähnyt. Lauantaina oli kesätori viimeisen kerran tälle kesälle ja viimeisen kerran meille, näitä kaikkia ihania naapureita ja saaren ihmisiä tulee järjetön ikävä, mutta joskus on vaan tehtävä päätöksiä järjellä, ei tunteella, vaikka meillä se meneekin niin, että aina on enemmän intoa kun järkeä, niin ehkä nytkin, mutta päätökset on tehty ja näillä nyt mennään 
Pojun kirjakin jostain syystä saatiin tänään, kirjassa on taidetta jota olen saanut lenkillä ihastella yli kaksi vuotta, mutta niitä yksityiskohtia näen niistä vasta nyt ja nyt huomaan uusiakin taideteoksia esim. tuo käsi joka on kirjassa ja myös ottamassani kuvassa kartanon pihassa. Ehkä nyt sanonta, en ole nähnyt metsää puilta, on paikallaan 
Hetki vielä nautitaan täällä ja sitten jatkamme kohti uusia seikkailuja 
